Miksi uskomusten kyseenalaistaminen on keskeinen ajattelun taito?

Meillä on paljon uskomuksia. Monet niistä liittyvät meihin itseemme, osa muihin ihmisiin, osa todellisuuden ja yhteiskunnan ominaisuuksiin.

En ole luova. Jussi on luova. Islanti on liian pieni maa pärjäämään jalkapallossa. Parantamalla ostovoimaa lisätään hyvinvointia. En voi oppia tennistä, koska minulla ei ole pallosilmää. Kaisan elämä on helppoa.

Todellisuus on kuitenkin harvoin yhtä mustavalkoinen, kuin uskomuksemme. Uskomukset voivat olla myönteisiä, kielteisiä tai neutraaleja. Ne voivat viedä meitä kohti haluamiamme asioita ja auttaa meitä hyödyntämään ominaisuuksiamme tai ne voivat syödä uskoa itseemme ja mahdollisuuksiimme. Uskomusten hankala puoli on se, että ne ovat usein tiedostamattomia. Ne ovat mielipiteitä, joita emme kyseenalaista, koska olemme alkaneet pitää niitä totuuksina.

Maailma on täynnä “totuuksia” joiden nimeen vannomme, etenkin jos ne vahvistavat omia uskomuksiamme. Vakuutumme jostain intuitiivisesti ja alamme tarkastella maailmaa tämän linssin läpi. Ilmiötä kutsutaan psykologiassa nimellä confirmation bias, vahvistusharha. Se tarkoittaa, että ihminen on taipuvaisempi hyväkymään informaatiota, joka tukee hänen jo olemassa olevia uskomuksiaan. Tämän seurauksena saatamme usein sulkea silmämme tiedolta, josta voisi olla ratkaisevaa etua jonkin ongelman ratkaisemisessa tai oman hyvinvointimme edistämisessä. Tyypillinen esimerkki voisi olla vaikka teini-ikäinen, joka uskoo olevansa riittämätön seurustelemaan, jonka seurauksena hän alkaa vältellä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Näin hän suojelee itseään kipeältä epäonnistumiselta, mutta tulee samalla luoneeksi itseään toteuttavan ennustuksen: On mahdotonta tavata kumppani jos ei koskaan edes tapaa potentiaalisia ehdokkaita ja aina kun tapaa jonkun ajattelee, että tämä ei tule onnistumaan. Sama pätee liike-elämään. Jos jokaista projektia ja kehitysehdostusta tarkastellaan vain siinä valossa, mikä on huonoin mahdollinen lopputulos, ei mitään kannata koskaan muuttaa. Kielteiset uskomukset eivät ole yhtään sen todempia kuin myönteisetkään. Ne saattavat tosin tuntua siltä, koska reagoimme kielteiseen vahvemmin kuin myönteiseen.

Minä uskon, että olisi tärkeää oppia tarkastelemaan uskomuksiaan kriittisesti.

Vasta valittu presidentti J.F Kennedy piti syyskuussa 1962 puheen, jonka tavoitteena oli saada amerikkalaisten tuki valtavan kalliille avaruusohjelmalle. Kennedy totesi puheessaan: “Olemme päättäneet mennä tämän vuosikymmenen aikana kuuhun. Emme siksi, että se olisi helppoa vaan siksi, että se on vaikeaa.” Moni asia joka on tänä päivänä todellisuutta, oli täyttä scifiä ja fantasiaa vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Uskomukset luovat kontekstin, jonka läpi lähestymme asiaa käytännössä. On helpompi onnistua, jos uskoo onnistuvansa.

“ Maailmanhistorian menestyneimmältä jalkapallovalmentajalta Sir Alex Fergusonilta kysyttiin, mikä oli hänen valmennusfilosofiansa ydin. Hän vastasti: “Saada kaikki pelaajat uskomaan, että he kykenevät tekemään asioita, joiden he eivät aiemmin uskoneet olevan mahdollisia.”

Seattlelaista amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta Seattle Seahawksia pidettiin vuosikymmeniä joukkueena, joka ei koskaan voita mitään suurta. Joukkue sai valmentajakseen Pete Carrollin, joka luotti henkisen valmennuksen ja erilaisten uskomusten voimaan. Hän palkkasi avukseen yhden Amerikan tunnetuimmista urheilupsykologeista Michael Gervaisin. Gervais alkoi työskennellä joukkuuen kanssa ja muuttaa pelaajien uskomuksia. Yksi ensimmäisistä Gervaisin esittämistä kysymyksistä kuului: “Could you tell me what is possible?” Voisitteko kertoa minulle, mikä on mahdollista?

Vuonna 2013 joukkue voitti Super Bowlin. (Lähde Uskonko – Tuominen, Heikkilä 2016)

Kirjoittaja Joonas Rautkari on 26 vuotias opiskelija, joka valmistuu joulukuussa yhteisöpedagogiksi.

Voit tutustua myös Tuijan ajatuksiin uskomuksista Metsähyvinvointi sivuston blogista.