Superuskomukset, nöyryys ja kasvu

Rakastamani amerikkalainen ajattelija esitteli blogissaan konseptin nimeltä Superuskomukset. Superuskomukset ovat uskomuksia, jotka ovat niin laajoja ja abstrakteja, että ne ylittävät tai pitävät sisällään kaikki muut uskomukset, jotka voisivat olla niiden kanssa ristiriidassa. Niitä ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi mistään näkökulmasta, koska ne pitävät sisällään koko ihmiselämän kirjon. Kaikilla meillä on superuskomuksia, tiedostimme niitä tai emme.

Superuskomukset läpäisevät koko ajattelun, sillä ne ovat niin syvälle mieleen iskostettuja, että niitä ei tule edes mieleen kyseenalaistaa. Niistä syntyy viitekehys, jonka läpi maailmaa tarkastelemme. Toisin sanoen superuskomukset ovat mielipiteitä, joita emme kyseenalaista, koska olemme alkaneet pitää niitä tosina. Tarkastellaan vaikka yleisiä uskomuksia yhteiskunnasta/ihmisestä:

Usein vaikuttaa, että poliittisesti vasemmalle kallistuvat uskovat, että ihminen on luonnostaan kiistattomasti hyvä ja epätasa-arvoinen yhteiskunta korruptoi yksilöt. Oikealle kallellaan olevat taas helposti uskovat, että ihminen on luonnostaan itsekäs ja ahne ja yhteiskunta ja sen rakenteet ovat välttämättömiä, jotta emme revi toisiamme kappaileiksi. Kadulla asuva parrakas Jooseppi on joko yhteiskunnan uhri tai omien huonojen valintojensa surukuhupaisa tulos. Kumpikaan väittämä ei tietysti ole absoluuttisesti totta. Tässä esimerkissä kuitenkin kiteytyy uskomusten luonne: Kaksi ihmistä voi tarkastella täsmälleen samaa asiaa ja ajatella, että se puoltaa nimenomaan hänen käsitystään todellisuudesta.

Superuskomukset voivat olla hyödyllisiä, rakentavia, vahingollisia tai yhdentekeviä. Ne voivat kohdistua itseen, toisiin tai todellisuuden luonteeseen. Usein niitä ei edes huomaa, koska ne ovat ajattelun perusrakenteisiin integroituneita. Välillä kuitenkin uskomukset nostavat päätään ja huomaat kuinka järkevä keskustelu kuolee, edistys heitetään romukuoppaan ja ihmisten egot mittelevät, kuin hirviurokset sarvineen. Silloin tarvitaan ennen kaikkea nöyryyttä!

Nöyryyttä sen edessä, että emme tiedä kaikkea. Nöyryyttä oppia muilta. Nöyryyttä hyväksyä oma ja muiden perustavanlaatuinen keskeneräisyys, erilaisuus ja inhimillisyys.

Nöyryyttä elämän valtavuuden edessä.

Nöyryydellä on valtava maadoittava voima. Se on todellinen kasvun maaperä. Jos pyrkii säilyttämään mielensä nöyränä ja avoimena, huomaa helpommin itselleen haitalliset uskomukset ja voi alkaa työstää niitä. Jos pyrkii säilyttämään mielensä nöyränä ja avoimena, on helpompi kohdata ja arvostaa toista ihmistä. Jos odotukset itseä kohtaan eivät ole kohtuuttomat, vaan kohtaa oman inhimillisyytensä, on helpompi tyytyä vähempään ja hyväksyä oma itsensä sellaisenaan. Kun ei tarvitse olla oppinut ja kaiken tietävä, voi siirtyä oppijuuteen. Voi pohtia, testata ja olla utelias pelkäämättä epäonnistumista. Muilta saa ja kuuluu kysyä apua. Kokonaisuus on usein enemmän, kuin osiensa summa. Kukaan ei tiedä kaikkea ja kellään ei ole kaikkia vastauksia. Emme ole virheellisiä tai vajavaisia, vaan ihmisiä. Siinä on nöyryyden opetus ja maaperä tyytyväisemmäksi ihmisolioksi kasvamiseen.

 

joonas

Joonas Rautkari on 26 vuotias opiskelija, joka valmistuu joulukuussa yhteisöpedagogiksi.

Superuskomus-termistä kiitos: Mark Manson.