Hyvä käytös kannattaa

Pitkän työelämäni aikana olen törmännyt ihmisluonteiden ja käytöstapojen koko kirjoon. Olen asunut ja työskennellyt pohjoisessa Suomessa, missä ihmiset ovat suorasukaisia. Maakuntien välillä on toki eroja. Tyttäreni vertaili aikoinaan kainuulaisia ja lappilaisia työkavereitani tuumien ensin mainittujen olevan nurkkahipsuttelijoita, siis hienotunteisempia pohjoisempiin kollegoihinsa verrattuna. Merkille pantavaa pohjoisessa, Lapissa ja Kainuussa on se, että korven kätköistä on löytynyt sydämeltään syvästi sivistyneitä ihmisiä. Sydämen sivistyksellä ja koulutuksella ei ole kokemukseni mukaan suoraa korrelaatiota. Kaikille ei ole helppoa päästä opin tielle, joten arvelen muutaman potentiaalisen tähtitieteilijän ja johtajakyvyn repineen leipänsä motokuskina tai toimistonhoitajana. Koulutusta kannatan, silti Suomessakin kannattaisi avata myös suoremmat tiet johtavaan asemaan.

Asiakkaat ja työtoverit, esimiehet ja alaiset, päättäjät ja johtajat ovat rikastuttaneet elämääni persoonallaan. On ollut kerrassaan viehättäviä, asiansa kohteliaasti ilmaisevia, on ollut lyhytsanaisia halkipoikkipinoon -tokaisijoita, on ollut ujoja, kontaktia vaikeasti solmivaa, on ollut hauskoja, on ollut ronskia ja asiaan menevää, on ollut hyviä kuuntelijoita ja enimmäkseen kuunneltavia, on ollut kiertelevää ja kaartelevaa, myöhästelevää ja liian aikaisin tulevaa. On ollut toki myös naama norsulla mököttäjää, kokouksissa sihisevää ja katseellaan tappajaa, koko olemuksellaan pahan olonsa näyttävää. Enimmäkseen kuitenkin kohtaamani ihmiset, työntekijät, johtajat ja asiakkaat ovat olleet tavallisia, sävyisiä, asiallisia, aikuisina ja ammattilaisina työnsä tai asiansa hoitavia ihmisiä.

Kumpikaan isoäideistäni ei istunut pitkään koulunpenkillä. Kapean leipänsä he ansaitsivat toinen pankkivirkailijana, toinen karjakkona ja lapsia hoitamalla. He, aiemman vuosituhannen vaihteen jälkeen kasvaneet opettivat lapsensa, lapsenlapsensa ja vielä lapsenlapsenlapsensakin katsomaan silmiin, kättelemään, hymyilemään päivää sanottaessa, kiittämään, puhumaan kauniisti ja olemaan ystävällinen, käyttäytymään hyvin ja kunnioittamaan kaikkia lähimmäisiään. Ehkä me kasvatetut emme aina muistaneet hyviä oppeja, kiitollisia niistä kuitenkin olemme.

Työelämässä tuppaa olemaan kiire. Tulee eteen muutostarpeita, ongelmia, kilpaillaan, joudutaan selvittelemään kriisejä, joskus sanomaan ihmisiä irti. Kokemukseni mukaan juuri muutostilanteissa ja kriiseissä mitataan ihmisyyttä. Osaaako esimies, osaako työtoveri selvittää vaikean asian menemättä henkilöön, kunnoittaen kunkin osaamista ja persoonaa.  Vai lentääkö leimakirves, voittaako arastelu, vetäytyvä käytös silloin, kun eniten tarvittaisiin läsnäoloa. Suuttuuko uudistaja, kun ei saa tahtoaan läpi. Jaksaako johtaja olla johdonmukainen ja kohdella kaikkia tasa-arvoisesti vai säntäileekö asiasta toiseen ja ryhtyy mikromanageroimaan kun ei enää johda. Jättääkö henkilökohtaista menestystä janoava alaiset varjoonsa, kuunteleeko kokeneempia.

Kokemukseni mukaan isoäitieni neuvot ovat viisaita. Hyvä käytös kertoo hyvästä johtamisesta, yhteistyötaidoista. Kun koen tavanneeni ja tehneeni työtä hyvälle esimiehelle tai tehneeni työtä hyvän työntekijän kanssa, olen saanut poikkeuksetta nauttia johdonmukaisen, ihmisiä kunnioittavan ja hyväkäytöksisen ihmisen työtoveruudesta. Ihmisiä kunnioittava käytös kantaa muutoksissa ja kriiseissä. Hyvä käytös kannattaa aina.

Kirjoittaja Eila Valtanen on kokenut johtaja. Hänen tuotevalikoimaansa kuuluu mm. ”Hikisten Tilanteiden Korjaamo”. Loistavana puhujana ja ihmisten kohtaajana tunnettu Eila osaa auttaa ratkomaan kinkkisiäkin tilanteita.

Julkaistu aiemmin: lentualta.blogspot.com